Juha Kovanen

Juha Kovanen

Vantaa-sopimus on kaadettava kansalaistoiminnalla



Kokoomus junaili syksyllä 2009 porvarihallituksen kuntapolitiikkaa toteuttavan Vantaa-sopimuksen. Sen allekirjoittivat kaikkien valtuustoryhmien puheenjohtajat perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Miksi oikeisto halusi sopimuksen, jolla valtuustoryhmät sidotaan kolmeksi vuodeksi palvelujen leikkauksiin ja yksityistämiseen? Ja miksi valtuustoryhmät yhtä lukuun ottamatta siihen sitoutuivat?

LAMA KEPPIHEVOSENA

Kokoomus tarvitsi pitkän, seuraavien eduskunta- ja jopa kunnallisvaalien yli vaikuttavan sopimuksen. Se on vakuutus vaalitappioiden varalta. Vantaa-sopimuksessa kaikkea perustellaan lamalla, oli v. 2012 lamaa tai ei.

VASEMMISTON VASTARINTA

Pelko uusliberaalin kuntapolitiikan kohtaamasta vastarinnasta sai kokoomuksen etsimään uusia keinoja. Pelko on aiheellinen. Helsingissä ja Tampereella ei koko vasemmisto ole taipunut budjettisopimuksiin. SDP:n puoluehallitus onkin ohjeistanut omiaan oppositiopolitiikkaan kunnissa.

KUNTADEMOKRATIAN ALASAJO

Valtuustoryhmien sitoutuminen sopimukseen hämärtää valtuuston ja lautakuntien roolia. Aluetoimikuntien kokouksissa on kyselty virkamiehiltä, tuleeko Vantaa-sopimuksessa mainittu/sovittu asia edes muodolliseen käsittelyyn valtuustossa tai lautakunnassa. Virkamiesten vaikutusvallan kasvu on kokoomuksen tavoite.

KANSALAISTOIMINTA PELOTTAA OIKEISTOA

Vantaalaisten erittäin suuri enemmistö kannattaa lähipalveluja. Nykyvoimasuhteilla ne säilyvät kuitenkin vain kansalaistoiminnan kautta. Keväällä Länsimäen terveysasemaa puolustettiin laajapohjaisesti. Vantaa-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen syys-lokakuussa Korsossa puolustettiin terveysasemaa yli 2000 nimen adressilla. Marraskuussa perustettiin kansanliike terveyspalvelujen puolesta. Kaikkia terveysasemia puolustavassa adressissa on jo yli 6000 nimeä.

Annetaan vantaalaisten enemmistölle ääni kansalaistoiminnassa paremman Vantaan ja Vantaa-sopimuksesta irtautumisen puolesta – ja kokoomukselle piut-paut.

Tietoja minusta

Uusperheessäni on vaimo Pirjo, ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, ja 18 vuotias nuori mies. Pesästään lentäneitä aikuisia lapsia on kaksi. Olen kotoisin Kouvolan seudulta, nuoruusvuoteni olen asunut Valkealassa. Opiskelin Kouvolan lyseossa ylioppilaaksi ja Riihimäen teknillisessä oppilaitoksessa tietoliikennealan insinööriksi. Työpaikka silloisessa Posti- ja lennätinhallituksessa toi Helsinkiin v. 1970. Kiinnostuin 1970-luvulla kehitysmaa-asioiden ja Vietnam-liikkeen kautta vasemmistolaisesta työväenliikkeestä. Koen toimimisen rauhanliikkeessä ja muissa edistyksellisissä kansalaisjärjestöissä mielekkääksi. Minulle se on tapa kehittää itseäni ja antaa panokseni yhteiseksi hyväksi. Työelämässä tapahtuneet muutokset ovat näkyneet selvästi ja läheltä. 1990-luvulta aloitetun uusliberaalin talouspolitiikan aiheuttama pudotuspeli jatkuu työpaikoilla.