Juha Kovanen

Juha Kovanen

Heikoimmat tarvitsevat vahvat puolustajat

Osa meistä ihmisistä ei pärjää yksin. Ikä karttuu jokaisella. Vamma tai sairaus voi rajoittaa toimintakykyä. Silloin ihminen on tavallista enemmän riippuvainen toisista ihmisistä ja yhteisöstä. Ihmisoikeudet koskevat kaikkia, mutta heikoimmilla eivät aina toteudu. Lainsäädäntöön ja käytäntöihin tarvitaan muutoksia.

Joskus viranomaiset tai asumisyksiköt pyrkivät eristämään vammaisen lainvastaisesti läheisistään. Suomeen tarvittaisiin Ruotsin lainsäädännön tapaan säädöksiä, jotka velvoittavat kehitysvammaisten ihmisten kanssa työskentelevät ilmoittamaan, jos havaitsevat huonoa kohtelua tai väärinkäytöksiä. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain pakkokeinopykälä 42 ei ole inhimillinen. Kuntien ”säästötoimet” kohdistuvat helposti puolustuskyvyttömiin ja hoitohenkilökuntaan.

Kehitysvammaisten omaisten blogissa http://sydanpaikaltaan.blogspot.com/ kerrotaan näistä asioista. Blogissa on myös kysely eduskuntavaaliehdokkaille. Kannattaa tutustua.


20.3.2011
Juha Kovanen

Tietoja minusta

Uusperheessäni on vaimo Pirjo, ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, ja 18 vuotias nuori mies. Pesästään lentäneitä aikuisia lapsia on kaksi. Olen kotoisin Kouvolan seudulta, nuoruusvuoteni olen asunut Valkealassa. Opiskelin Kouvolan lyseossa ylioppilaaksi ja Riihimäen teknillisessä oppilaitoksessa tietoliikennealan insinööriksi. Työpaikka silloisessa Posti- ja lennätinhallituksessa toi Helsinkiin v. 1970. Kiinnostuin 1970-luvulla kehitysmaa-asioiden ja Vietnam-liikkeen kautta vasemmistolaisesta työväenliikkeestä. Koen toimimisen rauhanliikkeessä ja muissa edistyksellisissä kansalaisjärjestöissä mielekkääksi. Minulle se on tapa kehittää itseäni ja antaa panokseni yhteiseksi hyväksi. Työelämässä tapahtuneet muutokset ovat näkyneet selvästi ja läheltä. 1990-luvulta aloitetun uusliberaalin talouspolitiikan aiheuttama pudotuspeli jatkuu työpaikoilla.