Terveet ja sairaat, rikkaat ja köyhät Helsingin Sanomien pääkirjoituspalstalla

Suuri mielipidevaikuttaja, Helsingin Sanomat, kirjoittaa usein liikuttavan vilpittömäsi sosiaalisista ongelmista Suomessa. Lehden hegemonisesta asemasta mediakentässä seuraa monenlaista. Huomaan usein hesarin empatialla olevan petolliset seuraukset: se tuottaa hyvät fiilikset, lamauttavan hyvät. Koska Sanoma Oyj näkee ongelman samoin kuin minä, se varmasti hoituu ilman minun, pienen ihmisen, ponnistelujakin. Ja annas olla, jos joku toveri saa hyvän kirjoituksen hesariin; silloin ajattelen: pakkohan niiden on lasitalossakin alkaa ymmärtää, että kommunismissa on ideaa. Vaan kun ei ole pakko, vielä.

Moniarvoisen näköistä tiedonvälitystä arvioitaessa pitää muistaa, kenellä on hegemonia. Onneksi päätoimittaja Mikael Pentikäinen kirjaa joskus ajatuksensa ilman kuorrutusta, kuten 4.9.2011 pääkirjoituksessa:

”Vastuullinen hallitus olisi tässä tilanteessa nostanut yleistä arvonlisäveroprosenttia ja lykännyt esimerkiksi perusturvan korotuksia. Perusturvaa pitää olla, mutta sen korotuksiin ei valitettavasti nyt olisi varaa”

12.12.2011 Pentikäinen julkaisi pääkirjoituksen Terveyseroista on tullut uusi luokkajako. Alimman ja ylimmän tuloviidenneksen eliniän ero on kasvanut 12,5 vuoteen. Asiaa setviessään hän vaikenee keskeisestä tekijästä, terveydenhuollon kahdesta kerroksesta ja alemman rapauttamisesta, samoin terveyskeskusmaksusta.

Pentikäinen: ”Suomessa on totuttu huutamaan terveydenhuoltoa apuun köyhimmän väestönosan terveyden parantamiseksi. Toimivasta terveydenhuollosta on varmasti jotakin apua elinajanodotteen parantamisessa, mutta se ei yksin riitä.”

”Vaikka kaikki työttömät ja syrjäytymisuralle ajautuneet saataisiin käymään terveyskeskuksessa määräaikaistarkastuksissa ja valistettavina, elinajanodotteiden erot tuskin poistuisivat eivätkä edes merkittävästi kapenisi. Terveyteen vaikuttavat omien valintojen lisäksi hyvin paljon sellaiset tekijät, joille ihminen itse ei voi mitään.”

”Kukaan ei voi valita niitä geenejä ja tautiperimiä, joita vanhemmiltaan saa. Kukaan ei voi valita sitä sosiaaliryhmää, johon kuuluvaan perheeseen syntyy. Ympäristönsäkin ihminen voi valita vain harvoin, lapsuudessaan ei lainkaan. Yksi terveyteen vaikuttava seikka on vielä myös sattuma. Toisille se on hyvä, toisille huono.”

Pentikäisen mielestään porukka on itse niin rapautunutta. Mikään ei auta, kun kohtalolla on sormensa pelissä ja hallituskin vähän avittaa. Tämä on hänen taustansa huomioon ottaen ymmärrettävä sosiaalinen näkökanta. Ja etukäteen annettu lupaus hallituksen uusille leikkauksille maaliskuussa. Hyvinvoinnin alasajon veturiksi asettunut Saksa tulee olemaan hallituksen, elinkeinoelämän ja Hesarin kehumana esimerkkinä lähiviikkoina.

15.1.2012

Heikoimmat tarvitsevat vahvat puolustajat

Osa meistä ihmisistä ei pärjää yksin. Ikä karttuu jokaisella. Vamma tai sairaus voi rajoittaa toimintakykyä. Silloin ihminen on tavallista enemmän riippuvainen toisista ihmisistä ja yhteisöstä. Ihmisoikeudet koskevat kaikkia, mutta heikoimmilla eivät aina toteudu. Lainsäädäntöön ja käytäntöihin tarvitaan muutoksia.

Joskus viranomaiset tai asumisyksiköt pyrkivät eristämään vammaisen lainvastaisesti läheisistään. Suomeen tarvittaisiin Ruotsin lainsäädännön tapaan säädöksiä, jotka velvoittavat kehitysvammaisten ihmisten kanssa työskentelevät ilmoittamaan, jos havaitsevat huonoa kohtelua tai väärinkäytöksiä. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain pakkokeinopykälä 42 ei ole inhimillinen. Kuntien ”säästötoimet” kohdistuvat helposti puolustuskyvyttömiin ja hoitohenkilökuntaan.

Kehitysvammaisten omaisten blogissa http://sydanpaikaltaan.blogspot.com/ kerrotaan näistä asioista. Blogissa on myös kysely eduskuntavaaliehdokkaille. Kannattaa tutustua.


20.3.2011
Juha Kovanen

Vantaa-sopimus on kaadettava kansalaistoiminnalla

Kokoomus junaili syksyllä 2009 porvarihallituksen kuntapolitiikkaa toteuttavan Vantaa-sopimuksen. Sen allekirjoittivat kaikkien valtuustoryhmien puheenjohtajat perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Miksi oikeisto halusi sopimuksen, jolla valtuustoryhmät sidotaan kolmeksi vuodeksi palvelujen leikkauksiin ja yksityistämiseen? Ja miksi valtuustoryhmät yhtä lukuun ottamatta siihen sitoutuivat?

LAMA KEPPIHEVOSENA

Kokoomus tarvitsi pitkän, seuraavien eduskunta- ja jopa kunnallisvaalien yli vaikuttavan sopimuksen. Se on vakuutus vaalitappioiden varalta. Vantaa-sopimuksessa kaikkea perustellaan lamalla, oli v. 2012 lamaa tai ei.

VASEMMISTON VASTARINTA

Pelko uusliberaalin kuntapolitiikan kohtaamasta vastarinnasta sai kokoomuksen etsimään uusia keinoja. Pelko on aiheellinen. Helsingissä ja Tampereella ei koko vasemmisto ole taipunut budjettisopimuksiin. SDP:n puoluehallitus onkin ohjeistanut omiaan oppositiopolitiikkaan kunnissa.

KUNTADEMOKRATIAN ALASAJO

Valtuustoryhmien sitoutuminen sopimukseen hämärtää valtuuston ja lautakuntien roolia. Aluetoimikuntien kokouksissa on kyselty virkamiehiltä, tuleeko Vantaa-sopimuksessa mainittu/sovittu asia edes muodolliseen käsittelyyn valtuustossa tai lautakunnassa. Virkamiesten vaikutusvallan kasvu on kokoomuksen tavoite.

KANSALAISTOIMINTA PELOTTAA OIKEISTOA

Vantaalaisten erittäin suuri enemmistö kannattaa lähipalveluja. Nykyvoimasuhteilla ne säilyvät kuitenkin vain kansalaistoiminnan kautta. Keväällä Länsimäen terveysasemaa puolustettiin laajapohjaisesti. Vantaa-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen syys-lokakuussa Korsossa puolustettiin terveysasemaa yli 2000 nimen adressilla. Marraskuussa perustettiin kansanliike terveyspalvelujen puolesta. Kaikkia terveysasemia puolustavassa adressissa on jo yli 6000 nimeä.

Annetaan vantaalaisten enemmistölle ääni kansalaistoiminnassa paremman Vantaan ja Vantaa-sopimuksesta irtautumisen puolesta – ja kokoomukselle piut-paut.