Suuri mielipidevaikuttaja, Helsingin Sanomat, kirjoittaa usein liikuttavan vilpittömäsi sosiaalisista ongelmista Suomessa. Lehden hegemonisesta asemasta mediakentässä seuraa monenlaista. Huomaan usein hesarin empatialla olevan petolliset seuraukset: se tuottaa hyvät fiilikset, lamauttavan hyvät. Koska Sanoma Oyj näkee ongelman samoin kuin minä, se varmasti hoituu ilman minun, pienen ihmisen, ponnistelujakin. Ja annas olla, jos joku toveri saa hyvän kirjoituksen hesariin; silloin ajattelen: pakkohan niiden on lasitalossakin alkaa ymmärtää, että kommunismissa on ideaa. Vaan kun ei ole pakko, vielä.
Moniarvoisen näköistä tiedonvälitystä arvioitaessa pitää muistaa, kenellä on hegemonia. Onneksi päätoimittaja Mikael Pentikäinen kirjaa joskus ajatuksensa ilman kuorrutusta, kuten 4.9.2011 pääkirjoituksessa:
”Vastuullinen hallitus olisi tässä tilanteessa nostanut yleistä arvonlisäveroprosenttia ja lykännyt esimerkiksi perusturvan korotuksia. Perusturvaa pitää olla, mutta sen korotuksiin ei valitettavasti nyt olisi varaa”
12.12.2011 Pentikäinen julkaisi pääkirjoituksen Terveyseroista on tullut uusi luokkajako. Alimman ja ylimmän tuloviidenneksen eliniän ero on kasvanut 12,5 vuoteen. Asiaa setviessään hän vaikenee keskeisestä tekijästä, terveydenhuollon kahdesta kerroksesta ja alemman rapauttamisesta, samoin terveyskeskusmaksusta.
Pentikäinen: ”Suomessa on totuttu huutamaan terveydenhuoltoa apuun köyhimmän väestönosan terveyden parantamiseksi. Toimivasta terveydenhuollosta on varmasti jotakin apua elinajanodotteen parantamisessa, mutta se ei yksin riitä.”
”Vaikka kaikki työttömät ja syrjäytymisuralle ajautuneet saataisiin käymään terveyskeskuksessa määräaikaistarkastuksissa ja valistettavina, elinajanodotteiden erot tuskin poistuisivat eivätkä edes merkittävästi kapenisi. Terveyteen vaikuttavat omien valintojen lisäksi hyvin paljon sellaiset tekijät, joille ihminen itse ei voi mitään.”
”Kukaan ei voi valita niitä geenejä ja tautiperimiä, joita vanhemmiltaan saa. Kukaan ei voi valita sitä sosiaaliryhmää, johon kuuluvaan perheeseen syntyy. Ympäristönsäkin ihminen voi valita vain harvoin, lapsuudessaan ei lainkaan. Yksi terveyteen vaikuttava seikka on vielä myös sattuma. Toisille se on hyvä, toisille huono.”
Pentikäisen mielestään porukka on itse niin rapautunutta. Mikään ei auta, kun kohtalolla on sormensa pelissä ja hallituskin vähän avittaa. Tämä on hänen taustansa huomioon ottaen ymmärrettävä sosiaalinen näkökanta. Ja etukäteen annettu lupaus hallituksen uusille leikkauksille maaliskuussa. Hyvinvoinnin alasajon veturiksi asettunut Saksa tulee olemaan hallituksen, elinkeinoelämän ja Hesarin kehumana esimerkkinä lähiviikkoina.
15.1.2012
Juha Kovanen
